FIN* L E O L I N E - mettisten tarinaa

Kissala : NFO : Kissat : Pennut : Suunnitelmat : Pentueet : Linkit : Koira : Yhteys

Norjalainen metsäkissa : Värigenetiikan perusteita : Norskien väriryhmät


NORJALAINEN METSÄKISSA, NFO

Kansainvälisesti Norsk skogkatt, Norwegian forest cat

Lempinimiä Mettis, metsis, norski, metsäkissa, wegie

Historiaa maailmalla ja meillä Metsäkissan juuret kantautuvat kauas Norjan kauniiden vuonojen maisemiin ja viikinkien aikakauteen. On kerrottu, että viikingit toivat pitkäkarvaisia kissoja itämaista laivoilleen hiirikissoiksi. Kotonaan viikingeillä oli alunperin lyhytkarvaisia kissoja. Ristiretkeläisten pitkäkarvakissat sekaantuivat myös näihin. Norjan karussa ilmastossa näistä yhdistelmistä jäivät jäljelle vain kaikkein karais- tuneimmat ja terveimmät yksilöt. Ja näin sai metsäkissa alkunsa.
Metsäkissasta on hyvin vanhoja havaintoja. Norjalaisessa mytologiassa kerrotaan, että valkoiset metsäkissat vetivät Freyjan (kauneuden, rakkauden ja hedelmällisyyden jumalatar) vaunuja. Valhallasta kertova tarina on yli tuhat vuotta vanha. Toisessa samaisen eepoksen jumaltarinassa Thor kohtaa suuren tuuheahäntäisen kissan joka on niin iso, että hän jaksaa nostaa vain yhden tassun siltä ilmaan. On myös kansataru, jossa kissa tappaa peikon puhumalla ja näin saavuttaa omistajalleen rikkauksien valtakunnan. Nämä kaikki kertovat metsäkissasta.

Vuonna 1977 metsäkissa sai FiFé:ltä (Fédération Internationale Féline) virallisen rodun arvon ja sertifikaattioikeudet. Silloin tehdyn rotumääritelmän esikuvana oli kissa nimeltään Pan’s Truls. Metsäkissojen näyttelyura kuitenkin oli alkanut jo aikaisemmin. 1938 oli Oslon näyttelyssä esillä muutamia kappaleita metsäkissoja.
Suomeen metsäkissa saapui 1979 ja ensimmäinen pentue rekisteröitiin 1981. Metsäkissan suosio on ollut valtaisaa ja viime vuonna se oli toiseksi rekisteröidyin rotu. Metsäkissoja rekisteröitiin 221 kappaletta vuonna 2002, vuonna 2004 jo 335 kappaletta ja vuonna 2007 luku oli 394!

Luonne Metsäkissa on seurallinen, ystävällinen, utelias ja leikkisä rotu. Ääni ei ole voimakas, mutta jutusteluhalua löytyy. Mitenkään araksi ei rotua voi sanoa, vaikka kissa ei aina niin vieraista ihmisistä välittäisi.
Luonteeltaan reipas ja sopeutuvainen metsäkissa tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa, niin lasten kuin koirien. Tottakai lapsille on opetettava alusta pitäen miten kissaa tulee käsitellä ja miten sen kanssa käyttäydytään. Ison kissan pelokas raapaisu voi olla muuten tosiasia. Metsäkissat kylläkin ovat melko kärsivällisiä eivätkä helposti stressaannu.
Metsäkissa ei vaadi alituista paijaamista tai silittelyä ja kertookin hiljaisella äänellään koska kaipaa rapsutusta. Jos kissaa ei huomata, ääni kyllä kovenee. Varsinkin tuttuun syliin metsäkissa hyppää mielellään – usein myös vieraiden. Nämäkin ovat yksilökysymyksiä suurimmaksi osaksi, mutta pentuna hyvin sosiaalistettu kissa on kyllä reipas ja rohkea aikuisenakin. Ja jotkut norskit suorastaan RAKASTAVAT pussailua ihmisten kanssa :)

Turkki Evoluutio antoi metsäkissalle erityisen turkin, jonka päällyskarvat ovat öljyisiä, karkeita ja vedenpitäviä, sekä tuuhean alusvillan. Tämä yhdistelmä antoi hienon suojan vettä ja tuulta vastaan kylmässä Skandinaviassa. Kesäisin tämä tuuhea karvoitus vähenee ja vain häntä säilyttää saman mahtinsa kuin talvella.
Metsäkissalla on myös lumitossut suurissa tassuissaan, eli karvatupsut varpaiden välissä mikä on helpottanut lämmöneristystä. Niillä on myös paksut pussihousut jaloissaan ja häntä on tuuhea ja ulottuu vähintään lapaluihin asti. Rintaa, kaulaa ja poskia päällystää upea pitkäkarvainen kauluri, joka saa metsäkissan näyttämään leijonamaiselta.
Pennuille suojaavat peitinkarvat kehittyvät 3-6 kuukauden ikäisenä. Lopullinen turkki on kehittynyt n. 2-vuotiaalle.
Turkin väreistä ei ole sallittuja ns. X-värit, eikä naamiovärit sekä beige, kaneli, lila ja suklaa. X-värejä ei ole luonnollisessa metsäkissan geenistössä, vielä ei olla pystytty selvittämään mitä kyseiset värit oikeastaan edes ovat ja mistä ne ovat tulleet. Kissoille joiden väriä ei pystytä määrittämään, tulee rekisteriin merkintä X (joka siis tarkoittaa juuri näitä x-värejä). Nämä x-värit ovat periytyvä ominaisuus. Valkoista saa olla turkissa mikä määrä tahansa, mutta näyttelyissä olisi suotavaa jos valkoista olisi näkyvästi eikä pelkästään pientä medaljonkia kaulassa tai varpaassa tms.

Ulkonäkö Koska vain karaistuneimmat kissat pärjäsivät Norjassa, on metsäkissan koko suuri ja vartalo voimakas ja vahvaluustoinen. Kissa on pitkä ja korkea, sekä takajalat ovat etujalkoja pidemmät.
Pää muodostaa tasasivuisen kolmion (korvien ja nenän suhde). Korvien ulkoreuna jatkaa pään linjaa leukaan asti. Profiili on suora ilman mitään sisäänpainumia. Metsäkissoilla tulee olla vahva leuka.
Silmät ovat hieman vinot ja ovaalinmuotoiset. Kaikki silmienvärit ovat sallittuja turkin väriin katsomatta. Ilme on avoin, valpas ja hieman villi.

Hoito Koska metsäkissa luetellaan puolipitkäkarvarotuihin, tulee sen turkin eteen tehdä hieman enemmän työtä kuin lyhytkarvaisten. Kunnollinen harjaus kerran viikossa yleensä riittää pitämään tämän luonnonturkin suorana. Karvanlähdön aikaan jokapäiväinen harjaus on tarvittavaa. Kannattaa muistaa, että hoitamatta jättäminen on ehdottomasti väärin ja takkujen syntyminen kivuliasta!
Pesu ei ole kannattavaa koska metsäkissalla on vedenpitävät päällyskarvat. Niiden kuuluu olla hieman öljyiset, joten pesu voi ennemminkin huonontaa turkin laatua. Jos turkki tuntuu rasvaiselta kannattaa sitä silti hoitaa ja pestä/talkita. Ja erityisesti jos tulee rasvahäntä (varsinkin hormonien herättyä) niin se tulee hoitaa kunnolla (joskus vaatii eläinlääkäriltä antibioottikuurin jos iho pääsee tulehtumaan). Pesu useimmiten vasta siinä tapauksessa jos turkki on likaantunut. Näyttelyitä varten mettikset usein pestään noin 3-5 päivää ennen näyttelyä (erityisesti kauluri, mahakarvat, pöksyt sekä häntä).

Huomioitavaa
* Metsäkissa on hitaasti kasvava rotu ja se voi saavuttaa täyden mittansa ja aikuisuutensa vasta 2 - 3–vuotiaana – tai jopa joillain yksilöillä vasta 4-5-vuotiaana. Sukukypsäksi kissa tulee monesti kuitenkin hyvin nuorena. Naaraat jäävät uroksia paljon pienemmiksi.
* Erityisesti kiipeilymahdollisuus tulee olla suotuna mettiksille – sitä varten ne vahvat takajalat ovat.
* Vaikka kissa elääkin sisäkissana, tulee se silti rokottaa kissaruttoa ja -flunssia vastaan (eläinlääkäriltä saa neuvoja). Madotus pari kertaa vuodessa kuten muillakin kissoilla.
* Metsäkissoja ei tule pitää vapaana Suomessa. Ei vaikka nimessä onkin sana ”metsä”. Valjaissa kävely tai ulkotarha on hieno mahdollisuus antaa kissan tutustua turvassa ulkoilmaan. Vapaana ollessaan kissoja kohtaavat monet vaarat (autot, myrkyt, ihmiset, toiset kissat, villieläimet, taudit) ja ne ovat myös vaarana luonnon omille eläimille (linnut, hiiret, oravat).
* Metsäkissapentuja syntyy usein ja niiden saatavuus on hyvä. Huomioikaa, että rotukissalla on aina rekisterikirja! Hyvin usein myydään pitkäkarvaisia maatiaisia/sekarotuisia/rekisteröimättömiä norjalaisen metsäkissan nimellä, mutta näitä ne eivät kuitenkaan ole.
* Muistathan, että jokainen kissa on yksilö! Aina rotumääritelmä ei mene luonteen tai kehityksen kannalta samassa tahdissa jokaisella tietyn rodun edustajalla. Ja mettisten luonteenpiirteet sopivat varmasti myös moneen muuhun rotuun. Kissa on kissa on kissa - pätee tässäkin.

Teksti: Laura Helander (2003) -päivityksiä viim. 2008-