Kissala : NFO : Kissat : Pennut : Suunnitelmat : Pentueet : Muistoissa : Linkit : Yhteys

 
 Juttua meistä 
Olen Laura Helander - täysin kissoihin hullaantunut bioanalyytikko (erikoisalueena kliininen neurofysiologia ja fysiologia sekä isotooppilääketiede). Kissojen huoltojoukkoihin (ts. orjiin) kuuluu lisäkseni avomieheni Jarkko. Me asumme Lounais-Suomessa, Turussa.

Ensimmäinen yhteinen kissamme oli Poju, hopeatiikeri/valkea kotikissa. Poju ei ollut kahta vuottakaan kun hän äkisti kuoli kesken leikin suoraan eteemme. Diagnoosina oli krooninen proliferatiivinen vaskuliitti sydämen, munuaisten ja kilpirauhasten verisuonissa. Se on sisäsyntyinen, immunopatologinen ja erittäin harvinainen verisuonitulehdus. Kaipaamme Pojua kovin! Hän on oikeastaan se syy miksi rakastuimme kissoihin. Ja erityisesti miksi pidän tuosta hopeasta väristä ;)
Nyt asumme seitsemän kissan kanssa (2 maatiaisrouvaa ja 5 norskia). Lisäksi kotiamme asuttaa yksi kääpiöluppakorvakani (Viljo).
  
 Kasvatuksesta 
Olemme pieni kissala, jossa kissat asuvat perheenjäseninä. Saimme kasvattajanimen kesäkuussa 2004. Meidän ensimmäinen pentue syntyi 05.05.05. Olen hallituksen jäsen Norjalainen metsäkissa ry:ssä. Lisäksi olen kuulunut Norski ry:n hallitukseen ja Incat Suomen valtuustoon. Näiden lisäksi kuulun Turun rotukissayhdistykseen Turokiin. Norjalainen metsäkissa ry:ssä hoidan rotupöytää ja kuulun lehden toimitukseen. Incatissa lisäksi ylläpidän norskien rankinglistaa.

Päämääränämme on saada terveitä ja standardinomaisia kissoja, joilla on mahtava luonne! Käytämme ainoastaan terveitä kissoja kasvatukseen. Emme halua kasvattaa x-värejä. Rakastan itse noita perinteisiä norskeja ja erityisesti myös sitä perinteisempää "lookkia". Ja harvemmin tulee nähtyä "suklaan" värisiä maatiaisia juoksemassa pitkin Norjan vuonoja (taikka ylipäätään edes Suomessa) ;) Kunnioitan vanhoja, hyviä linjoja. Nämä linjat ovat tietenkin (vuosien saatossa) harmittavaisesti vähentymässä siitä alkuperäisestä muodostaan ja monistuneet. Tätäkin olisi hyvä välttää sukutauluissa - sitä että sama kissa kertautuu ja kertautuu ja kertautuu taustalla. Olemme myös pyrkineet välttämään isojen kissaloiden kissoja sukutauluissamme, koska niitä kissoja on jo kaikkialla emmekä tahdo vain heidän linjojaan kasvattaa, mutta pieni ripaus näitäkin on ihan sallittua. Pieni on kaunista, sanoisin. Mutta tämähän on tosiaan vain minun mielipiteeni - mielipiteitä kun on monia. Ja joskus poikkeuksiakin on tehtävä. Tärkeintä on että kasvattaa sydämellä ja antaa järjen ohjata. 

 

 Kissalan nimestä 
Nimeä mietin lähemmäs vuoden ennen kuin löysin sopivan. Leoline pohjautuu sanaan "feline" (joka siis tarkoittaa kissaeläintä). Etuliite "Leo" viittaa isoihin upeisiin kissoihin - leijonaan ja leopardiin.
 
Kissan ystävyyttä on vaikea voittaa.
Se on filosofinen eläin...
tapoihinsa piintynyt,
pitää järjestyksestä ja siisteydestä
eikä välitä liioitelluista tunteista.


Se ryhtyy ystäväksesi
jos se katsoo sinut ystävyyden arvoiseksi,
mutta ei ikinä alistu orjaksesi.


Théophile Gautier
 
Jimi ja Laura

Kuvan ottanut Anniina Laukkanen

  

© 2004-2008 Laura Helander