Hilla saapui luoksemme Paraisilta. Kesätyökaverini kertoi lopetusuhan alla elävästä kissanpennusta. Pentu oli poikueen viimeinen, eikä ollut saanut kotia. Ikää oli 12 viikkoa. Enkä minä sitten tietenkään voinut jättää asiaa siihen, jotenka ajoimme heti työpäivän päätteeksi katsomaan pentua. Ja se oli kyllä rakkautta ensi silmäyksellä. Niin kaunis pieni kissa!

Ja siis, minähän otin sen vain hoitoon meille kunhan löytäisin hyvän kodin. Itse asiassa löysin heti parikin kotia mitkä olisivat tytön ottaneet mielihyvin. Mutta sitten neitokainen sairastui vakavasti yhtenä iltana. Kuumetta oli reippaasti - lähemmäs 41 astetta. Pieni vain tärisi horkassa kun pääsimme eläinlääkäripäivystykseen. Tippa tippumaan ja vitamiineja sekä antibioottia nahan alle. Sitä sitten oli minulla seuraavan viikon - hoivaamista, lääkitsemistä ja ravitsemista. Pieni oli niin tarmokas ja suloinen, ettei sille voinut olla menettämättä sydäntään. Meillehän se sitten jäi. Neitokainen nimeltään Hilla.