Elvis on ensimmäinen rotukissamme ja tietenkin siis norjalainen metsäkissa. Norskiin päädyimme silloin ihan perussyistä - kaunis ja terve luonnonrotu, jonka turkkikaan ei ole kovin työläs. Ja näin todellakin on! Luonteesta emme tienneet silloin vielä paljoa. Odotimme räväkkää, tuuheaturkkista kiipeilijää ja saimme rauhallisen, helppoturkkisen kiipeilijän. Parempi niin ;)

Eevu on myös siitosuros. Sukutaulu ja rakenne ovat juuri mieleiseni. Muutama heikkous on - turkkia saisi olla enemmän ja otsa on aika lättänä sekä korvat liian pienet, mutta tuo ilme on ihana ja profiili superhieno. Ja onneksi poika ei koskaan tajunnut merkkailun merkitystäkään ja kaikki pissat löytyivät oikein nätisti vessakepoista. Tai no, pari kertaa piti pehmopesä käydä merkitsemässä ihan omaksi ;)

Eevu on yksi kilteimmistä kissoista mitä tiedän. Vähän ehkä turhankin kiltti ja muut kissat tuntuvat välillä jyräävän nuorukaisen yli. Hänellä on hento ääni, jota käyttää ainoastaan silloin kun on asiaa (eli kun haluaa syliin tai on ollut ikävä meitä ihmisiä) - turhia ei puhele - perinteinen suomalainen juro mies siis. Paitsi, Eevu kyllä pussaa. Ja pussaakin sitten kunnolla ja rajustikin ;) Hänen suurin intohimonsa on tulla yöllä työntämään kielensä emännän tai isännän sieraimeen ja puremaan nenästä. Ihana mies *love*

Vielä luonteesta voisi sanoa sen, että Elvis on hyvin itsenäinen mammanpoika. Ei turhia hötkyile, nukkuu korkeimmalla paikalla ja on kaikkiruokainen. Näyttelyissä vähän ujo, mutta ei ikinä pelokas. Teinikauden alussa arasteli vieraita ihmisiä, nyt on jo sen verran kypsempi että mielellään käy antamassa jopa parit pusut vierailijoillekin. Todellinen herrasmies!